Yritän jotenkin koherentisti jäsennellä eilistä, jotta voisin kertoa, kuinka mahtava päivä se oli. Mutta törmään taas uskonpuutteeseen siitä, että ymmärtääkö kukaan, kuinka hienoa on herätä vähän ennen seitsemää aamulla hirveän väsyneenä, käydä hygieniapassitentissä koululla ja hämmentää ihmisiä olemalla aulassa mutta jättämällä tunnit välistä.

Kuinka hienoa on yrittää saada eläinlääkäriä kiinni koko päivän.

Kuinka hienoa on raahautua mielenosoitukseen puolen tunnin päivätorkkujen jälkeen ja kuinka hienoa on, että Ruoholahden metroaseman toinen laituri oli pois käytöstä. Kuinka hienoa on soittaa porvariveljelle yliopiston portaille että näkee sen mielenosoituksesta, johon se ilmoittaa point blank ettei missään nimessä osallistu.

Kuinka hienoa on kuunnella pientä punaista tätiä, joka käskee taistelemaan.

Kuinka hienoa on olla osa jotain mielenosoitusta, vaikka käveleekin yksin. Olla samaa mieltä niin monen ihmisen kanssa jostakin. Kuinka hienoa on olla jotain vastaan niin vahvasti, että tekeekin sille asialle jotain.

Kuinka hienoa on olla rohkea. Kuinka hienoa on juoda kirsikkaviiniä yliopistolla ja kuinka hienoa on olla rehellinen. ("Jenni ei saa juoda paljon" "Mikset saa" "Saanko mä vastata rehellisesti")

Kuinka hienoa on halata ihmisiä. Ja kuinka hienoa on jutella hilpeässä humalassa netissä kavereille.

Ja kelatkaa nyt, miten helvetin hienoa on juoda vettä.