Joku voisi tilata minulle sanomalehden. Se saa kaikin mokomin edistää pääoman keskittymistä, olla maalaisliiton pamfletti, tai ihan mikä tahansa, kunhan julkaisu vain kolahtaa postiluukusta varhaisjakelussa. Minulla on näet vahva tunne siitä, että aamiaiseni (toisinaan kovin suhteellinen käsite, nautittiin tänään vasta puolenpäivän jälkeen) on epätäydellinen ilman, että kahvikupposen ja uunissa sulatetun leivän kanssa on jotain luettavaa, mielellään myös hypisteltävää.

Telkkaria en omista, joten ainoa mielekäs vaihtoehto on avata tietokone: tarkistaa sähköposti, lukaista tuttujen ja tuntemattomien päiväkirjat sekä selata uutisotsikoita. Hemmetin kätevää, eikä metsää tarvitse avohakata selluloosaksi. Pieneen päähän tästä jää kumminkin erittäin irrallinen ja ruumiista vieraantunut olo, etenkin ei-koulupäivinä.

On eräs julkaisu, jonka tilaisin painettuna kustannuksista välittämättä. Tuoreimmassa ylioppilaslehden numerossa valotettiin "Lehden", tämän hirmuisella vimmalla päivittyvän uutisparodian taustaa. Referoin:

"Lehden taustalla on joukko jyväskyläläisiä salanimillä esiintyviä journalistiikan opiskelijoita, joita yhdistää mieltymys Pahkasian ja The Onionin kaltaiseen mediaparodiaan"... "Lehti syntyi pitkään jatkuneen 'pitäis tehdä' -puheen jälkeen viime keväänä. Alan opiskelijoina Lehden kirjoittajat hallitsevat perinteisen journalistien muotokielen, joka tarjoaa kierolle huumorintajulle kelpo kukkimisalustan"... "Tällä hetkellä Lehteen on kirjoitettu yli 600 artikkelia, jotka on jaettu perinteisen sanomalehden mukaisiin osastoihin. Eniten juttuja syntyi kesällä, jolloin tekijät olivat kesätöissä oikeissa viestimissä. Parhaimmillaan tekstiä syntyi enemmän Lehteen kuin varsinaiselle työnantajalle."

- Juha Mäkinen, Jyväskylän Ylioppilaslehti 11/2004