Pieniä ihmeitä

... avaamme silmämme sen ensimmäisen, mutta myös viimeisenkin kerran. Mutta siis, mun hiukset, ne kasvaa taas! Okei, ei sama asia kuin, että olisin halvaantunut ja että olisin taas kuin jostain ihmeestä oppinut taas kävelemään ilman keppejä. Mun hiukset, ne elpyy. Minä elvyn, alan taas elää! Pieni ja ihmeellinen on maailmamme, tai ainakin minun. Ehkä tänään en tappele taas mutsin kanssa. Toivotaan.