... ihan kohta täynnä kuitenkin. Haluaisin kertoa tiettyjä asioita, mutta en uskalla tai voi, koska ne ovat kesken tai avonaisia. Muistan aina välillä odottavani toisia asioita ja ihmettelen, kun en odota intohimoisemmin. Kaikki tuntuu samalta, kaikki tuntuu epävarmalta. Tuntuu, etten ymmärrä miten ihmiset ajattelevat enkä ymmärrä heidän kiinnostuksenkohteitaan. Lämpimämmät jalat, lörpöt villasukat. ...
..., joilla joko määritän kirjan hyväksi tai en: onko se itselleni "hyödyllinen" tai "uusi". jatkuvasti kehittymään pyrkivien taiteilijoiden ja ajattelijoiden juna ei odota jotain hotakaisia ja kjellwestöjä affirmaatiohalauksineen ja uutisvuoto-tasoisine analyyseineen. näissä asioissa ei tule olla mukavuudenhaluinen saati sovinnainen. Joonas Säntti Hurmaavaa ehdottomuutta herra Luoma-...
... kaikkea sitä, minkä hän sanoi minulle Ropeconissa. Sydämeni ei mitään toivo niin kovasti kuin sitä, että hän ehkä vielä joskus luovuttaisi minulle verta. En missään nimessä odota sitä häneltä. Toivon vain, hartaammin kuin mitään muuta. Käsittääkseni hän seurustelee nykyään, ja verenluovutus saattaa olla sopimatonta joillekin siinä tilanteessa, sillä luovutuksessa huulet koskettavat ihoa, jolloin ...
.... Katson omiani tuossa illemmalla. Sen verran voin valitettavasti jo kertoa, että Jutta ei enää saa pelattua Tezukalla, joten hän lopettaa nyt oikeasti. Tämä on aika surullinen tilanne, mutta Seigaku on nyt virallisesti ilman kapteenia. (Ja minä en politiikkakuohuissani osaa vielä suhtautua tähän, mutta voitte odottaa surua jonkin ajan päästä kunasia uppoaa. Oi voi, en odota innolla.)
... käydä ulkona vain lukittuna (kahleet säilytyslokerosta 5.). Mutta minä unohdin sen auki… Huone 13, Potilas VA-40–60 Liikehdi mahdollisimman vähäisin elein. Älä odota verbaalisia vastauksia. Potilas tarvitsee peseytymisessä apua. Rikkoontunut huuto kaikui tyhjässä tilassa, hän pyristeli karkuun raahautuen lattiaa pitkin ovelle pakokauhussa. Hän hapuili kahvaa saamatta kuitenkaan kunnon...
..., että se onnistuu hyvin. Odotan myös innolla ystävieni, etenkin Kertun, näkemistä. Oikeastaan muilla ei niinkään ole edes painoarvoa. Periaatteessa ihan sama vaikka en edes näkisi muita. Ei tällä hetkellä ole ihan powerit täysillä, enkä juuri tällä sekuntilla odotatsukia yhtään, mutta jo huomenna olen varmasti innolla mukana, joten sanonkin sen takia, että onneksi tsuki on jo viikon päästä.
... ja loytaa hetkea, jossa lihaksiin ei sattuisi. Sain onneksi (tai no onnekseni selkaongelman kannalta..) lievan paniikkikohtauksen koneessa, joka tehokkaasti vasytti minut niin, etta nukahdin lopulta paa nuokkuen kirjan valissa ja heratessani selkani oli vihdoin paattanyt rauhoittua tai sitten lihakset olivat vain rentoutuneet unen aikana. En mitenkaan erityisemmin odota paluulentoa, puuh.
"O - odota... Puola...!" Liettua raahautui Puolan perässä autoon. Kun Puola kietoi kätensä tämän käsivarrelle, Liettua huokaisi ja taputti taas Puolan päätä. hän ei keksinyt mitään sanottavaa. Sen sijaan hän katseli ikkunoista ulos ja hämmästykseen näki Amerikan. Niin, ja tämähän tosiaan ON Amerikan auto. Miksei hän ollut tajunnut sitä aikaisemmin? "Oi! America - san!" Liettua huudahti Amerikan ...
Mä luin sellasen kirjan ku Bonusraita. Ja se oli aika hyvä. Siinä oli sellanen tyttö, joka jätti sen muusikkopoikaystävän. Ja sit se poika kirjotti siitä laulun, joka sitte päätyki listaykkökseks, kun sillä keikalla, jolla se esitti sen biisin, oli joku levy-yhtiön edustaja. Ja tässä vaiheessa myös sitte siitä Audreysta tuli kuuluisa, kun Amerikka halus tietää, kuka se laulun tyttö on. Ja siinä ...
