ei kai mikään ole ikuista

.... Noin niin kuin oikeasti, eikä silloin kun tilanne korjaantuu muutamilla kunnollisilla yöunilla. Ehkä olemassaolostani oli siis jotain hyötyä. Samalla tuli pelko siitä, miten asiat suttaantuisivat ilman. Että jos en enää menekään mukaan, onko lausunnollani enää painoarvoa. Pitäisi luottaa ammattilaisiin. On pakko. Nälkä. Ruokaa. Onneksi on näitä yksinkertaisia perusasioita. (Ja hattivatit.)